7. lokakuuta 2012

Kasvissyöjänä Costa Ricassa

Jännitän aina matkoillani sitä, löydänkö itselleni ruokaa sen verran, että pysyn hengissä. Suureksi iloksi Costa Rica osoittautui kasvissyöjälle todella helpoksi maaksi antimiensa puolesta. Koska Costa Rica on tunnettu ekomatkailumaana, näytetään kasvissyönnille peukkua, sillä onhan kasvisruokailijan ekologinen jalanjälki huomattavasti pienempi kuin liharuokien syöjillä. Kasvisruokaa löytyy jopa kämäisimmän pikkukylän autenttisimmasta keittiöstä, ei siis ainoastaan turistipaikoista.

Joskus olen ulkomailla törmännyt siihen, että kasvisruokaa pyydettyäni minulle tarjotaan kalaa tai kanaa. Costa Ricassa oli toisin, sillä siellä kanaa ja kalaa ei lasketa kasviksiksi. Olin myös positiivisesti yllättynyt, kun monissa paikoissa minulta tarkistettiin oma-aloitteisesti, saako ruoassani olla kananmunaa tai maitotuotteita, ja näistä olikin helppo kieltäytyä. Voisin vannoa, että monin paikoin kasvisruoat olivat maukkaampia, runsaampia ja ravitsevimpia kuin suomalaisissa ravintoloissa. Kotimaiset kokit voisivat siis mennä tutustumismatkalle Costa Ricaan ja ottaa oppia, kuinka kasvisruokailijallekin voidaan tarjota mahantäydeltä herkullista ruokaa. Esimerkiksi kun tilasin pastaa tomaattikastikkeella sain pastakastiketta, jossa oli muun muassa porkkanaa, parsakaalia ja kukkakaalia hyvin maustettuna. Suomessa olisin saanut vain pastaa tomaattikastikkeella. Usein pääruoan lisäksi tuli erilaisia salaatteja, guacamolea, salsaa, paistettua banaania ja sellaisia erikoisia hedelmiä ja vihanneksia, joita en edes tunnistanut.

Pavut ja riisi. Tämä "avioliitto" tulee tutuksi Costa Ricassa, sillä paikalliset syövät papuja ja riisiä joka päivä. Aamupalalla syödään papuja ja riisiä, tuolloin ruokaa kutsutaan gallo pintoksi. Iltapäivällä ja illalla syödään papuja ja riisiä ja tuolloin ruoka on nimeltään casado (= avioliitto). Karibian puolella on vielä näiden lisäksi saatavilla papuja ja riisiä, kun pyytää niitä nimellä rice and beans. Ruoka ei tietystikään jää pelkkiin papuihin ja riiseihin vaan puolet lautasesta täyttyy tuoreista sekä paistetuista hedelmistä sekä vihanneksista.

San Josessa kävimme syömässä kasvisravintolassa, jollaisia kaupungissa on ainakin kaksi kappaletta. Tarjolla oli monia erilaisia ruokia hampurilaisista lasagneen. Ruokalistalla oli runsaasti soijasuikaleita, soijapihvejä ja tofua eri lisukkeilla jne. Ja maistui hyvältä!

Kuukauden reissulla söin hedelmiä varmasti enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Hedelmät ovat niin maukkaita tuoreina. Tilasin ainakin kerran päivässä itselleni hedelmälautasen, jossa oli esimerkiksi ananasta, papaijaa, banaania ja melonia. Myös erilaiset mehut olivat suosikkejani. Mehuihin laitettiin hedelmien lisäksi marjoja ja vaikkapa pinaattia. Mehut pystyi tilaamaan veteen, maitoon tai soijamaitoon tehtynä. Voi että jos Suomeen saisi sellaisen smoothiekiskan, millaisia ympäri Costa Ricaa löytyi!

Tortugueron Wild Ginger -ravintolaa muistelen lämmöllä vielä pitkään. Omistajapariskunnan vaimo kokkasi ja mies tarjoili. Olivat taitavia niin asiakaspalvelussa kuin muutoinkin hyviä tyyppejä. Annokset olivat maukkaita ja ympäristö mitä jännittävin. Eipä ihme, että TripAdvisorissa Wild Ginger on rankattu Tortugueron ykkösravintolaksi.

El Castillossa asuimme majatalossa, jonka omistajat olivat kasvissyöjiä. Ronnie-kokki, loihti meille hurjan hyviä ja täyttäviä ruokia. Paikassa on perinteenä, että illallinen kokataan porukalla, kokin opastuksella. Söimme muun muassa täytettyjä jättiläistomaatteja lisukkeineen ja jälkiruoaksi ananaskookospiirakoita. Nam! Kaikessa yksinkertaisuudessaan, Ronnien alkukeitot olivat suussa sulavia. Lisäpisteitä annan ehdottomasti siitä, että paikan omistajat kasvattavat tiluksillaan kaikki tarjottavat kasvikset. Lähiruokaa parhaimmillaan, luomuna tietysti.

Pahinta mitä matkallamme tapahtui oli se kun eräänä aamuna saimme aamupalaksi sokerimehussa nesteytettyjä paahtoleipiä kera siirapin, kermavaahdon ja suklaakastikkeen. Pidän kyllä makeasta, mutta aamupalalla haluan jotain terveellistä ja suolaista.

Kaiken kaikkiaan, reissusta jäi ruokien puolesta hyvä fiilis ja voin suositella Costa Ricaa vegaaneille. Siellä ei tarvitse kuolla nälkään!



Kaikki Costa Ricaan liittyvät tarinoinnit:

Kasvissyöjänä Costa Ricassa

Costa Rica: Cahuita

Costa Rica: Tortuguero

Costa Rica: Arenalin ympäristö

Costa Rica: Monte Verde

Costa Rica: Uvita

Costa Rica: San Gerardo de Rivas



P.s. Käypä tykkäämässä blogista myös Facebookissa.

1 kommentti: