27. marraskuuta 2012

Eläimet viihdyttävät meitä, mutta viihtyvätkö eläimet?

Olipa kerran pikku-Leena, joka kävi isänsä kanssa eläintarhassa katsomassa leijonia, apinoita, karhuja ja hirviä. Leena ihastui eläimiin kovasti! Seuraavana vuonna Leena pääsi kummitätinsä kanssa sirkukseen. Voi kuinka siitä riitti kerrottavaa koulukavereille koko viikoksi. "Olisittepa nähneet, kun norsut juoksivat areenaa ympäri!" Leena hihkui ystävilleen ja kaikki olivat kateellisia. Leena kasvoi aikuiseksi ja pääsi matkustelemaan ulkomaille. Eläinrakkaus ei ollut kaikonnut vuosien vieriessä ja siksipä Leena oli onnellinen, kun hän hyppäsi Egyptissä norsun kyytiin, kävi Roomassa hevoskärryajelulla ja kuvautti Kiinassa itsensä tiikerinpoikasen kanssa. Leena halusi tarjota lapselleen yhtä hienoja elämyksiä, joita hän itse oli saanut kokea. Lasta vietiin delfinaarioon ja eläintarhoihin ja lapsi oli tietysti onnesta mykkyrällä. No miten niille eläimille sitten kävi?

Huonosti.

Eläimet ovat ihania. Niitä on kiva katsella ja kosketella. Mutta kun olemme viihtyneet niiden parissa hetken ja lähteneet kotiin, eläimet jäävät pieneen häkkiinsä. Onko viihtymisemme todella sen arvoista? Olisiko meidän aika herätä katsomaan mitä eläinviihdeteollisuuden taakse kätkeytyy?

Eläintarhat puolustavat olemassaoloaan sillä, että ne suojelevat uhanalaisia eläimiä. Kuitenkin suurin osa eläintarhojen eläimistä on kaikkea muuta kuin uhanalaisia ja niistä uhanalaisistakin monet tapetaan niiden vielä ollessa nuoria. Eläintarhoissa aitaukset ovat pieniä ja stressaantuneena eläimet päätyvät kiertämään kahdeksikkoa. Jossain eläintarhoissa on yritystä: ne pelastavat oikeasti uhanalaisia eläimiä ja niissä aitaukset ovat niin isoja, että eläinten ei tarvitse olla esillä, mikäli eivät halua olla. Eläintarhojen suhteen kannattaa kuitenkin olla kriittinen ja miettiä kahteen kertaan, minkä paikan ylläpitämiseen rahansa laittaa.

Turhautunut Tikru

Eläinsafareita on hyviä ja huonoja. On niitä, joiden järjestäjät eivät kunnioita lainkaan eläinten reviiriä ja jopa väsyttävät eläimet loppuun ahdistellessaan niitä kera turistilauman. Safareille voi mennä, kun ensin varmistuu järjestäjän asiantuntevuudesta ja vastuullisuudesta. Vastuullinen järjestäjä nimittäin pysyy tarpeeksi kaukana eläimistä, eikä ole yhden eläimen luona liian kauan. Vastuulliset järjestäjät usein myös tukevat eläinsuojelutyötä rahallisesti, tosin eläinsuojelutyön tukeminen ei välttämättä ole takuu todellisesta hyvänteosta vaan se voi olla viherpesua.

Delfinaarioista ja eläinsirkuksista en keksi mitään hyvää sanottavaa, eikä niitä pitäisi olla olemassakaan. Betoniseinät hankaloittavat delfiinien kommunikointia lajitovereiden kanssa. Delfiinit pyörivät koko elämänsä samassa pienessä altaassa ja niiden ainoa tehtävä on hyppiä meidän ihmisten iloksi. Sirkuksissa eläimiä koulutetaan julmilla keinoilla ja ne joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja pienissä häkeissään. Härkä-, kukko-, koira- ja karhutaistelut ovat kammottavia näytöksiä, joihin en soisi kenenkään osallistuvan. 

Kameli-, norsu- ja hevosajelujen eläimet kulutetaan puhki rankassa työssä. Yksittäinen turisti ei ehkä ole kyydissä kuin kaksikymmentä minuuttia, mutta mitä kun niitä turisteja on jonoksi asti, joka päivä. Eläinten hoitajat harvemmin piittaavat eläinten hyvinvoinnista, kunhan vain  rahaa tulee. Esimerkiksi Roomassa hevoset joutuvat raatamaan orjina kuumimpinakin hellepäivinä, kunnes kaatuvat maahan puolikuolleina.

Villieläinten poikaset, joiden kanssa ihmiset kuvauttavat itseään ulkomailla, on usein viety viidakosta emoiltaan (vaikka salametsästys olisikin laissa kielletty). Niitä pidetään huumattuina ja huonoissa oloissa. Useimmiten ne tapetaan niiden kasvettua aikuisiksi, koska aikuisia villieläimiä on hankala hoitaa ja ihmiset haluavat kuvauttaa itsensä mieluummin poikasen kanssa.

Leikellyillä siivillä ei voi lentää

Olen harmikseni huomannut, että toisinaan myös elokuvissa esiintyvät eläimet joutuvat pahoinpidellyiksi ja jotkut jopa kuolevat kesken kuvausten. Viimeisin ikävä uutinen kantautui uuden Hobitti-elokuvan kuvauksista, jonka aikana oli kuulema kuollut 27 eläintä. Vettä elefanteille -elokuvassa esiintyviä norsuja oli myös koulutettu todella raa'asti. Norsujen kouluttamisesta kuvattu video ei päätynyt teattereihin...

Ymmärrän, että ihmiset haluavat nähdä eläimiä. Minäkin haluan! En silti halua tehdä sitä eläinten kustannuksella ja tukea rahallisesti eläimiä riistävää toimintaa. Monet perustelevat esimerkiksi delfinaariossa käymistä sillä, että nähtyään delfiinin, lapsi osaa kunnioittaa eläimiä. Uskonpa, että lapsi voi oppia kunnioittamaan kaikkia eläinlajeja muutoinkin kuin näkemällä niitä kaikkia ihan läheltä. Täytyy vain löytää erilaisia, eläinystävällisempiä vaihtoehtoja eläinten parissa viihtymiseen. 

Tässäpä muutama idea:

Eläinten turvakodit ja luonnonvaraisten eläinten hoitolat, joissa hoidetaan loukkaantuneita, orpoja, kodittomia ja esimerkiksi viihdeteollisuuden kynsistä pelastettuja eläimiä voivat olla hyviä paikkoja nähdä erilaisten eläinlajien edustajia. Hyvä hoitola toimii eläinten ehdoilla, eikä pelkkä rahastus mielessään. Kannattaa vilkaista netin keskustelupalstoilta, onko hoitolalla hyvä maine. Näin tein itsekin, kun etsin Costa Ricasta paikkaa, jossa nähdä laiskiaisia ja olin tyytyväinen paikkaan, jonka valitsin. Monissa eläinten turvakodeissa ja luonnonvaraisten eläinten hoitoloissa on erittäin tiukat säännöt, ja niitä tulee noudattaa, onhan ne laadittu eläimiä varten. Harmillista on, että innokkaimmat ovat kuuroja "Älä kuvaa salamalla"- ja "Älä koske eläimiä" -pyynnöille... Vierailumahdollisuus kannattaa varmistaa ensin vaikkapa soittamalla.

Kotieläintilat ja eläinten vanhainkodit ottavat usein vieraita vastaan. Näidenkin kohdalla kannattaa varmistua, että eläimiä hoidetaan hyvin ja ne esimerkiksi saavat tarvittaessa omaa rauhaa, sillä eivät eläimet jaksa koko ajan olla silitettävänä ja tökittävänä tai jatkuvassa metelissä.

Laadukkaat luontodokumentit avaavat katsojalle ihan uudenlaisen maailman. Luontodokkareiden parissa minä vietin lapsuuteni ja katson niitä edelleenkin säännöllisesti. Nykyään kun ihmisillä on huipputelevisiot jättiruuduilla varustettuina niin eläimet näyttävät siltä kuin ne olisivat oikeasti vieressä. Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä BBC:n dokumenttisarjat, joiden kuvanlaatu on huippuluokkaa. Uskon ja toivon, että BBC kuvaa sarjansa eläimiä vahingoittamatta. Korjatkaa jos olen väärässä.

Olisiko teillä ideoita, rakkaat lukijani, millaisia muita vaihtoehtoja löytyisi?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti