6. marraskuuta 2012

Elämän kestävä susirakkaus

Tykästyin eläimiin, erityisesti susiin, jo lapsena. Kun ala-asteella sain säästettyä viikkorahoista tarvittavan summan kasaan, ostin vhs-nauhurin ja muutaman kappaleen videokasetteja. Pikku hiljaa kasetit alkoivat täyttyä Avaran luonnon dokumenteista: oli susidokkaria, norsudokkaria ja valasdokkaria. Kulutin ahkerasti kirjaston palveluja ja raahasin kotiin selkävääränä muun muassa eläinkirjoja. Yläasteella tein kympin arvoisen esitelmän susista. "Innostuksesi kyllä huomaa, ja vähempikin panostus olisi riittänyt", opettaja totesi hymyillen.

En ole nähnyt susia koskaan vapaana luonnossa, mutta kuullut olen kyllä. Susien ulvonta on yksi kauneimmista äänistä mitä tiedän. Olen erittäin tietoinen siitä kuinka voimakasta vihaa ja pelkoa sudet voivat ihmisissä aiheuttaa. Kun naapuritalon pihasta susi vei koiran, koko kylä oli barrikadeilla. Kyllä minä tiedän mihin susi pystyy, ja siksi kunnioitan niitä suuresti. Pidän aina koirien puolta, mutta en pysty syyttämään sutta naapurin koiran tappamisesta. Mielestäni todella surullisen tapahtuman todellinen syypää oli kuitenkin ihminen: naapuri, joka jätti koiransa yöksi yksin pihalle, lyhyeen hihnaan. Muutamilla varokeinoilla koiran menettämiseltä oltaisiin vältytty.

Minun mielestäni susi kuuluu Suomen luontoon. Rintarinnan elellessä voi tulla ongelmia, mutta niihin on puututtava jollain muilla keinoin kuin susia tappamalla. Ei se ole suden syy, että me ihmiset olemme rakentaneet asutusta niiden kulkureiteille. Muutaman vuoden olen seuraillut tiiviisti susiuutisointia niin Suomesta kuin ulkomailta, ja nähnyt Pohjois-Amerikasta todella järkyttäviä kuvia ja videoita susien tappamisesta kiduttamalla. Toivon todella, että samanlaisia sadisteja ei Suomesta löytyisi, mutta lieneekö näin, en osaa sanoa. Minusta onkin viime aikoina tuntunut siltä, että en tiedä susista läheskään niin paljon kuin haluaisin ja nyt olen aloittanut projektin asian korjaamiseksi.

Ensimmäinen askel susiprojektissani oli, kun viikonloppuna liityin Luonto-Liiton susiryhmään. Suureksi ilokseni sainkin tänään postissa paksun kirjeen, joka sisälsi Suden suusta -susioppaan sekä Suden Aika -lehden. Niiden parissa aion viettää tämän illan ja uskoisinpa, että susista tullaan kuulemaan blogissani vielä tulevaisuudessa!



1 kommentti:

  1. Hei, minulla olisi matkailuaiheinen blogihaaste sinulle: http://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2012/11/16/matkailijaprofiilini-vastaus-haasteeseen/ . Vähän semmoinen ystävänkirjatyyppinen juttu :)

    VastaaPoista