11. joulukuuta 2013

Eläinsuojelulla ihmisille(kin) parempi maailma

Hyvin usein eläinsuojelija saa kuulla olevansa vain eläinten puolella ja hyvin usein hän myös saa kuulla, että ihmisten asiat olisi hoidettava ensin kuntoon, ennen kuin ryhdytään huolehtimaan eläinasioista.

Eläintensuojelijat ovat kuitenkin myös ihmisten asialla, joko tieten tahtoen tai tahtomattaan. Eläinsuojelu ei nimittäin ole mikään muusta maailmasta erillään oleva asia, vaan sidoksissa hyvin moniin ihmisiin vaikuttaviin tekijöihin.

Tänä syksynä on paljon puhuttu muun muassa muutamien Euroopan maiden kulkukoirista, ja niiden tappamisesta. Eläinsuojelijat ovat olleet äänessä ja vaatineet koirien kiduttamisen lopettamista. On ehkä vaikea ymmärtää, mitä koirille paikan päällä tapahtuu. Kulkukoiria ei kaupunkien toimesta oteta kiinni varovaisesti ja eläintä kunnioittaen kuten tv:n eläintenpelastusohjelmissa, eikä niiden lopettaminenkaan tapahdu hellävaroen. Tapporahojen ynnä muiden kannustimien vuoksi myös lemmikkikoiria on joutunut niin sanotuille tappotarhoille. Koiraongelmaa ei ole valtioiden toimesta hoidettu hyvin, vaikka eläinsuojelujärjestöt ovat ehdottaneet parempia, toimivampia ja humaanimpia keinoja. Mutta koiraongelma ei ole vain eläinsuojeluongelma, se on myös lastensuojeluongelma. Enkä nyt puhu satunnaisista tapauksista, joissa jonkun kulkukoiran on väitetty käyneen lapsen kimppuun. Puhun siitä, mitä lapset näissä maissa joutuvat näkemään: aitoihin ja puihin hirtettyjä eläimiä, riutuneita ja kituvia eläimiä, autojen alle jääneitä tai autojen perässä vedettyjä eläimiä ja teiden reunoille kuolemaan jätettyjä eläimiä. Kuvittele olevasi viisivuotias. Kuvittele, miltä tällaista tuntuu nähdä ympärilläsi.

Kasvissyönti. Tuo nuorten tyttöjen höpötys. Vaiko kenties keino, jolla vaikuttaa nälänhätään ja ympäristöongelmiin, nimenomaan positiivisesti? Olen realisti. Tiedän, ettei maailma tule, ainakaan lähiaikoina, olemaan täysin vegaaninen. Suuren yleisön olisi kuitenkin järkevää muuttaa asennettaan kasvisruokailua kohtaan, sillä kasvissyönnissä todellakin voisi olla avain parempaan. Kasvissyönti ei ehken yksin pelastaisi maailmaa, mutta ainakin se voisi olla omalta osaltaan ehkäisemässä katastrofeja, joita tulevaisuuteen on väläytelty. Kasvisten tuottaminen vie huomattavasti vähemmän energiaa kuin lihantuottaminen. Eläimille myös syötetään paljon sellaista ravintoa, joka voitaisiin syöttää suoraan ihmisille. Eläintuotanto aiheuttaa pohjavesien saastumista, eroosiota, sademetsien tuhoamista sekä metaani- ja ammoniakkipäästöjä, fosfori- ja typpipäästöjä. Lihantuotanto kuluttaa valtavasti myös maailman vesivarastoja. Ja mitä tulee kaloihin, niin noin 90 % maailman petokalakannoista on jo hävitetty. Tällä menolla meret troolataan tyhjiksi hyvin nopeasti (ja siinä sivussa tapetaan korallit ja muu merenalainen elämä). Ylikalastus ja lihantuotanto edistävät ympäristön tasapainon järkkymistä. Ne edistävät ilmastonmuutosta, ne edistävät nälänhätää, äärimmäisiä sääolosuhteita, epätasa-arvoisuutta. Vaikka itselleni kasvissyönti on nimenomaan eläineettinen teko, kasvissyönti on myös ekologinen teko ja teko, jolla voidaan parantaa myös ihmisten tulevaisuutta, erityisesti köyhemmissä maissa. Suomalainen syö lihaa vuosittain 77,5 kg (mikä muuten on reippaasti yli syöpäjärjestöjen suositusten), joten ehkä olisi varaa vähän vähentää.

Esimerkkejä siitä, kuinka eläinsuojelu hyödyttää myös maailman ihmisiä, löytyy paljon. Yllä mainittujen lisäksi esimerkiksi aiemmassa tekstissäni Veljeni hiiri? kirjoitin,  että eläinkokeista vaihtoehtomenetelmiin siirtyminen kannattaisi jo ihmisten turvallisuudenkin vuoksi (sen lisäksi, että 100 miljoonaa eläintä säästyisi kärsimyksiltä). Olisi myös mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon erilaisia eläinperäisiä tuotteita (esimerkiksi Suomessa myytäviä turkistuotteita) valmistetaan sellaisissa olosuhteissa, joissa työajat ovat epäinhimilliset, työntekijät aivan liian nuoria ja työturvallisuus puutteellista.

Eläinsuojelu ei siis rajoitu vain eläinten suojeluun vaan eläineettisillä kulutusvalinnoilla sekä pyrkimyksillä parantaa eläinten elinoloja, on myös usein vaikutusta laajalti maailman ihmisten hyvinvointiin.


3 kommenttia:

  1. Arvostan suuresti miten paneudut eläinasiaan ja joudut selkeästi tekemään paljon taustatyötä tekstien pohjalle. Tekstit ovat tosi vakuuttavia ja itse en tiedä pystyisinkö kahlaamaan läpi järkyttävää materiaalia esim. noiden koirien oloista :( Minulle teki tiukkaa vähän aikaa sitten perehtyä Espanjalaiseen "palavan härän juhlaan", joka pidettiin samana viikonloppuna kun muutimme tänne Espanjaan. Ihan hirveää kidutusta, kun nuoren härän sarviin kiinnitetään sytytysnesteellä kyllästetty puupala ja härkä sitten juoksee itsensä väsyksiin areenalla pelosta sekä kivusta kärsien. Tämän jälkeen ihmiset härnäävät väsynyttä eläintä ja se teurastetaan lopuksi. Mulle jäi tästä perusteellisesta selvitystyöstä videon katseluineen hirveät traumat ja asia kummittelee vieläkin mielessä :(
    Ihmiset osaavat olla niin julmia, ettei voi edes käsittää! Ihmisten sivistyksen taso mitataan sillä, miten he kohtelevat heikompiaan tai esim. eläimiä. Toivottavasti joskus vielä koittaa onnen päivät kaikille maailman eläimille, ja tietty myös ihmisille!

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen nähnyt kuvia tällaisista härkäjuhlista. Karmeaa katsottavaa. Haluaisi vain katsoa eläintä silmiin ja pyytää anteeksi sitä, mitä se joutuu kokemaan. Onneksi maailmassa on myös suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät eläimet tuntevina persoonina ja ymmärtävät, ettei näin voi jatkua, ja toimivat sen eteen, että eläinten kohtelu muuttuisi.

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti. Saan kuulla itse todella paljon juuri näitä kommentteja ihmisten pelastamisesta ennen eläimiä ja kaikkea muuta mikä varmasti sinullekin on tuttua. Juuri ollaan miehen kanssa täällä Uudessa-Seelannissa pohdittu sitä, miten surullista on, kun näkee todella paljon maitolehmiä ahtailla laitumilla järkyttävän kokoisine utarineen ja pienen pienet vasikat ovat eri laitumella ahtautuneena kylki kylkeä vasten toisistaan turvaa hakien. Ei ole emoa turvana ei. Lihakarjalla näyttää siinä suhteessa olevankin paljon paremmat oltavat, sillä siellä emot laiduntavat vasikoidensa kanssa. Kyllä tällainen eläintenystävä näkee joka paikassa surua, kun valitettavasti "osaa" katsoa pintaa syvemmälle..

    VastaaPoista