8. helmikuuta 2014

Toisen roska on toisen aarre

Olen aina vannottanut ystäviäni ja tuttujani, etteivät he koskaan saa hankkia koiraa kenenkään takakontista, näkemättä koiran emää, sillä pentutehtailu on ongelma myös Suomessa. Ja niin kävi, että huomasin seisovani auton takaluukulla ja kuikkivani hämmentynyttä koiranpentua, nähtyäni siitä vain pari hassua kuvaa ja videon... No, tässä ei kuitenkaan oltu hankkimassa pentutehtailtua pentua tuntemattomalta huijarilta vaan hakemassa viipurilaista koditonta koiraa luokseni kotihoitoon.

Neiti E. tuli meille torstaina. Ja jo sunnuntaina kyselin Viipurin koirat ry:ltä, olisiko millään muotoa mahdollista, että koiruus jäisi meille lopullisesti. Sunnuntaina aamulla olin nimittäin jo lähes kyynelehtinyt miettiessäni, että minun pitäisi pian antaa tämä pieni pallero jollekulle toiselle. Sydän siinä särkyisi, varsinkin kun koira oli niin hyvin kotiutunut. Neiti E. siis jäi meille, kuten ystävät ja tuttavat olivat jo etukäteen arvelleetkin! 

Venäjä ei ole koirille helpoin maa. Kuten olemme mediasta joutuneet lukemaan, koiria on lahdattu Olympialaisia häiritsemästä. Venäjä ei ole valitettavasti ainoa maa, jossa kulkukoiraongelma on räjähtänyt käsiin, koska ihmiset ovat antaneet koiriensa lisääntyä holtittomasti ja ylimääräiset koiraraasut on lähetetty kadulle jatkamaan lisääntymistä. Kulkukoiraongelman (tai "biologisen roskan" kuten Sotshin yhteydessä on puhuttu) hoitamista ei ole hoidettu kunnialla, ei eläinsuojelujärjestöjen ohjeita noudattaen, eläineettisemmin ja pidemmällä tähtäimellä järkevämmin, vaan raa'alla kädellä, kuten monessa muussakin maassa.

Onneksi meillä on useassa maassa hyviä eläinsuojelujärjestöjä, jotka tekevät parhaansa kodittomien koirien hyväksi. Eläinsuojelujärjestön hyväksymä koiratarha ei tietystikään ole oma koti, mutta se on huomattavasti parempi paikka kuin katu, jossa koira on koko ajan alttiina monille eri vaaroille. Uusien kotien hankkiminen on useille järjestöille vain hyvin pieni, vaikkakin usein se näkyvin osa toimintaa. Esimerkiksi Romaniassa Kodittomien koirien ystävien toiminta on todella laajaa ja monimuotoista. Järjestö tekee paikan päällä valistustyötä, ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä ja lainsäädäntötyötä. Tässä aamulla netistä bongaamani animaatiovideo kulkukoiraongelmasta (ja tämä sopii herkimmillekin silmille):
 http://www.youtube.com/watch?v=NPnxodkEUls

Palatakseni ikiomaan "biologiseen roskaani", josta olen tavattoman ylpeä: Jos olet harkinnut koiran ottamista, niin suosittelen lämpimästi tarjoamaan kodin tai kotihoitopaikan jollekin neiti E:n kaltaiselle kodittomalle koiralle. Kodittomien joukosta löytyy niin isoja kuin pieniä koiria, niin vilkkaita ja touhukkaita kuin mieluummin sylissä viihtyviä koiriakin, on mustia, on valkeita, ruskeita ja harmaita, on kippurahäntää ja suoraa häntää, paksua ja ohutta turkkia, lurppakorvaa ja pystykorvaa. Ja kuten kasvattajalta hankitut rotukoiratkin, myös kodittomaan koiraan tulee sitoutua ehkä jopa 15 vuodeksi. Rescue-koiran kanssa voi harrastaa ja touhuta siinä missä kasvattajalta hankitun rotukoirankin kanssa.

Kun päätin, että pieni koiranpentu saa jäädä meille, en miettinyt, onko se meille juuri se oikea koira. Mietin, voiko meidän perheemme tarjota sille juuri oikeanlaisen kodin. Ja kun neiti vaikutti olevan sitä mieltä, että hän tulee meillä viihtymään, oli asia sillä selvä. Onneksi järjestely sopi myös Viipurin koirat ry:lle!


Alkuperäinen kuva osoitteessa: http://www.folkartfromtheharbor.com/catalog.php?category=74

2 kommenttia:

  1. Oi ihanaa! Onnea uudesta perheenjäsenestä :) Me koimme tällä viikolla surullisen menetyksen, kun vanhempi 17-vuotias kisuni menehtyi :( Vaikka olo on surullinen, niin toisen kissani hyvinvoinnin vuoksi meillä on jo kiikarissa uusi kissakaveri eläinsuojelujärjestöltä täältä Andalusiasta! Ja kun näimme ne kaikki muutkin otukset eläintalolla, niin pakkohan sinne on mennä vapaaehtoistöihin...

    VastaaPoista
  2. Oi voi, osanottoni kisuliinin vuoksi. 17 vuotta on kuitenkin todella kunnioitettava ikä! Ja onnea uuden kissakaverin johdosta. Tsemppiä myös vapaaehtoishommiin. Se on tärkeää työtä!

    VastaaPoista